Hyvää syksyn
alkua kaikille!
Näin arjen
alkaessa kesäloman jälkeen on hyvä hetki saada se kesän aikana ehkä unohtunut
motivaatio liikkumiseen ja terveellisen ruoan valmistamiseen takaisin. Vaikkei
se motivaatio mihinkään olisi kadonnutkaan, syksy tuntuu ainakin itselle
luonnolliselta ajalta kokeilla uutta tai jollain tavalla pyrkiä parempaan.
Ottaa itseään niskasta kiinni, niin sanotusti.
Olen kuitenkin
kokeilun ja epäonnistumisen kautta huomannut olevani hyvin huono noudattamaan
käskyjä... "Syö tätä.. älä varsinkaan syö tätä... vältä aina tätä"..
Hetken olen innoissani käärimässä mahamakkaroitani uusiin ja oi niin
laihduttaviin "Skinny Wrappeihin", mutta kohta olo onkin jo tukala ja
hikinen ja olen Siwassa ostamassa irtokarkkeja. Niin... Syömisen rajoittaminen,
kaloreiden lasku, itseni rääkkääminen ja kaikin puolin itseltäni jonkun asian
kieltäminen eivät ole koskaan olleet tehokkaita keinoja etsiessäni
terveellisempää elämäntyyliä.
Toissa kesänä
olinkin hyvin optimistinen kun aloin lukea ja kouluttaa itseäni veganismista.
Ajatus eläintuotteiden, erityisesti lihan vähentämisestä oli pyörinyt mielessä
jo jonkin aikaa, ja kesäloman alettua olinkin enemmän kuin innoissani
päättäessäni kokeilla veganismia kuukauden ajan. Alkuun kaikki tuntui helpolta
ja päätinkin jatkaa kokeilua koko kesäloman ajaksi. En kuitenkaan voi sanoa
olleeni koko kesää ilman eläintuotteita, sillä aina vieraillessani kavereiden
tai perheen luona söin vähän mitä sattuu ja loppukesää kohden ajatus
vegaani-elämäntyylin noudattamisesta tuntui yhä vain haastavammalta. Mikä oli
aluksi tuntunut vapauttavalta ja oikealta alkoikin vähitellen tuntua liian
rajoittavalta ja ahdistavalta, sillä muutos lihansyöjästä täysin kaikkea
eläinperäistä syötävää boikotoivaan oli liian äkkinäinen ja raju. Syksyn
tullessa elämäni muuttui taas koulun alkaessa sekä myös ensimmäiset
Dystonia-kivut ja migreeni nostivat päätään.
Motivaatio löytää
se oma juttu syömisen suhteen säilyi, vaikka elämä heittikin kärrynpyörää ja
stressiä oli vaikka muille jakaa. Uskon että se mitä puuttui, oli energia.
Tuntui että muut asiat olivat sillä hetkellä tärkeämpiä kuin ravinnosta
huolehtiminen. Ehkä ne olivatkin. Olisi hölmöä ja kapeakatseista olettaa että olisin
jaksanut huoltaa itseäni ja keskittyä kaikkeen, kun voimia oli vain
rajoitetusti. Vaikka suunnittelin joka viikon ruuat, rajoitin itseltäni turhien
herkkujen syönnin ja kävin salilla lähes joka päivä, jokin mätti ja pahasti.
Näin jälkikäteen
katsottuna on helppo huomata mikä oli vikana että tuloksia ei tullut ja olo
paheni kuukausi kuukaudelta. Ensinäkin, olin sairastunut pysyvästi, mutta en
tiennyt että en tulisi paranemaan. Vaikka kivut vain pahenivat, puskin
eteenpäin ajatellen että kyllä tästä kohta toivutaan. Ruoskin ja lähes kidutin
itseäni kaiken maailman vaatimuksilla. Kaikki tämä taakka johti totaaliseen
väsymykseen ja uupumiseen. En sitä silloin tajunnut, sillä luulin
kalorienlaskemisen ja itseni loppuun kuluttamisen salilla tekevän minusta taas
terveen.
Joulun jälkeen
lisäsin vettä myllyyn ja aloitin tapaamiset personal trainerin kanssa. Minulle
laadittu ruoka- ja liikuntaohjelma jätti oloni suoraan sanottuna kauheaksi.
Pakotin itseni syömään lähes kolme kertaa niin paljon proteiinia (suurimmaksi
osaksi lihaa ja maitotuotteita) ja rajoitin hiilareiden syömisen minimiin.
Salilla treenaaminenkaan ei oikein enää luonnistunut, sillä ylävartalo oli
todella voimaton ja kipeä sairauden edetessä. Oloni oli turhautunut ja
nolostunut kun jouduin selittämään PT:lle miksi homma ei toiminut. (En tällä
mitä sanoin halua mitenkään moittia kyseistä PT:tä, hänen ohjeensa eivät vain
olleet minulle sopivia ja ryhdyin hommaan täydellisen väärään aikaan.)
Diagnoosin
saaminen oireilleni toukokuussa oli taas kerran onni onnettomuudessa, sillä se
sai minut viimein pysähtymään. Ensiksi lopetin joka suupalan punnitsemisen,
sitten sopimuksen PT:n kanssa ja lopulta ylipäätään ruuasta ja omasta painosta
stressaamisen. Kävelyä raskaamman liikunnan olin joutunut lopettamaan jo
aikaisemmin. Sairauden tunnistaminen ja sen tajuaminen että kaikki ei ole OK
saivat minut miettimään kesän aikana uudestaan liikunta- ja
ruokailutottumuksiani. Kesän olin suurimmaksi osaksi aika huonossa hapessa,
joten kiloja tuli muutamia lisää liikkuessani todella vähän ja syödessäni sitä
mikä tuntui hyvältä.
Erona edellisiin
repsahduksiin oli kuitenkin se, että tällä kertaa kuuntelin kehoani ja sitä
mitä se tarvitsi. Jonkun aikaa se halusi roskaruokaa ja sokeria, mutta pian
koin sen kaipaavan puhdasta ja ravinnerikasta ruokaa. Jotenkin kesän aikana
lihan poisjättäminen tuntui taas oikealta ratkaisulta, mutta tällä kertaa tarve
ja halu lihansyönnin vähentämiseen tuli sisältä päin ulkoisen paineen sijaan.
Koin jonkinlaisen valaistumisen kun tajusin että voin syödä ihan mitä itse
haluan, ei ole pakko sopia tiettyyn muottiin eikä ruokavaliolleni tarvitse
löytyä nimikettä. Toinen hyödyllinen oivallus oli se, että se mitä muut syövät
ja mikä toimii muille ei välttämättä toimi itselläni. Kun viimein lopetin hiilareiden
pelkäämisen ja niiden rajoittamisen, alkoi keho voida huomattavasti paremmin ja
energiaakin oli enemmän.
Niinpä halu syödä
kasvisruokaa on säilynyt yli kesän tällä kertaa, koska en aseta sille paineita.
Jos haluaisin syödä makkaran, voisin syödä vaikka kaksikin, mutta tällä
hetkellä olo on parempi ilman liharuokia. Haluaisin uskoa terveytenikin hieman
kohentuneen kasvisruokavalion ansiosta, olo on ainakin parempi :)
Kasvisruokavalio on itselleni tärkeä tietysti myös eettisistä ja ekologisista syistä,
mutta en silti halua ottaa paineita tämän elämäntyylin säilyttämisestä, jos se
joskus syystä tai toisesta ei tunnukaan enää oikealta. Ainut tavoitteeni mistä
pidän kiinni, onkin löytää terveempi käsitys syömisestä ja liikunnasta, jossa
mennään omat halut ja jaksaminen etusijalla unohtaen liika stressi.
Siinäpä taas
paljon tekstiä, en tiedä mistä se kaikki kumpusi, mutta hyvää se taas teki
saada se ulos. Ihan vain huomautuksena, (jos se ei tekstistä itsestään
selvinnyt) että tekstin tarkoitus ei ole käännyttää tai uskotella ketään
kasvisruoan paremmuudesta tai sopivuudesta, vaan tositarina siitä mikä on
tuntunut hyvältä vaihtoehdolta minulle. Jos jotain haluaisin tällä tekstillä
sanoa, on muistutus siitä, että monesti oman kehon kuunteleminen kannattaa. Se
saattaa kertoa sinulle jotain mitä ei ravinto-oppaista löydy, sillä se on Sinun
kehosi ja se tietää parhaiten mikä on sinulle parasta.
Pitää vain opetella kuuntelemaan.
I am Shelley from Los Angeles,California, I want to testify on how i got cured from cervical dystonia, I have suffered from cervical dystonia since the year 2011 with so mush pain,that i have to spend so mush money getting pain relief in the hospital, and I have visited several doctor ,but all to no avail, my world was gradually coming to an end because of the constant muscle contractions and pain , until i saw a post in a health forum about a herbal Dr Williams who use herbal portion in curing people from different kind of diseases including dystonia, at first i doubted if it we be able to cure me, but i decided to give it a try, when i contacted this herbal doctor via his email, he prepared a herbal portion and sent it to me via courier service, when i received this herbal medicine, he gave me step by step instructions on how to apply it, when i applied it as instructed, i was completely free from dystonia just for 1 months of usage,i we recommend this to all my friend family in the world today who still suffering from dystonia you can contact him through his email on drwilliams098675@gmail.com for help.
VastaaPoista