Kävelyä Luonnossa ja Ensikokemuksia Fysioterapiasta

Pari viikkoa sitten tehtiin taas poikaystävän kanssa reissu Keski-Suomeen ja käytiin samoilemassa Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Mulla on ollut tää kirjoitus työn alla jo siitä asti kun siellä käytiin, mutta jostain syystä en ole saanut tätä kun vasta nyt julkaistua. Pahoittelen tekstin mahdollista epäselvyyttä, koska jouduin muokkamaan jo muutamaan kertaan kirjoitettua tekstiä uudestaan aikamääreiden suhteen. Päätin kuitenkin julkaista tämän ihan itsenikin vuoksi, sillä tästä voi taas hyvin myöhemmin lukea, mikä vointi on ollut elokuussa.

 Pyhä-Häkki sijaitsee Saarijärvellä ja voin lämpimästi suositella siellä käyntiä kaikille jotka nauttivat luonnossa kävelystä ja kauniista maisemista. Viime käynnistä onkin kulunut jo aikaa, sillä viimeksisiellä kävin joskus ylä-asteella muistaakseni. Reittejä sieltä löytyy neljä eri pituista, mutta me päätimme kävellä 6,5 km pituisen matkan. Tässä blogitekstissä olevat kuvat ovat kaikki otettu Pyhä-Häkistä. Pahoittelen jälleen kuvien huonoa laatua, en omista järkkäriä joten täytyy tyytyä puhelimella otettuihin kuviin.

Toissa viikolla olo olikin todella hyvä, ja keskiviikko ja torstai olivatkin lähes kivuttomia. Saa nähdä oliko "syynä" maanantainen fysioterapia vai olivatko piikit viimein alkaneet vaikuttamaan suotuisalla tavalla. Lähdinkin perjantai-aamuna reissuun hyvillä mielin, sillä vaikka herätys soikin jo viideltä aamulla, kipuja ei juuri ollut. Bussimatkakin meni oikein hyvin, mutta bussista ulos astuttuani vieressä tupakoivan henkilön tupakansavu laukaisi migreenikohtauksen. Se tietenkin harmitti, kun matka oli muuten mennyt niin hyvin. Migreenin kohtauslääke onneksi tällä kertaa tehosi, ja muutaman tunnin unien jälkeen olo oli kuin uudella ihmisellä.

Pyhä-Häkkiin lähdimme sitten samana päivänä iltäpäivällä. Etukäteen hieman jännitti miten jaksaisin kävellä koko reitin, sillä en ole koko kesänä jaksanut kävellä muutamaa kilometriä pidempiä lenkkejä. Kävely sujui kuitenkin todella hyvin rauhallisella tahdilla ja matkan päätteeksi tuli todella hyvä fiilis. Eihän tuo matka ennen olisi tuntunut missään, mutta kun viimeisen vuoden aikana lähes jokainen liikuntayritys on laukaissut migreenikohtauksen tai niskakivut, tuntui tämä 6,5 km lenkki aikamoiselta liikuntasuoritukselta!

Viime viikolla olo ei ollutkaan enää yhtä hyvä. Kivut  ympäri kehoa palasivat takaisin loppuviikosta ja kädet ovat myös kramppailleet yllättävän paljon. Voi olla että olen viime viikkojen aikana touhunnut kaikkea aivan liikaa ja kipu johtuu siitä. Voi taas olla että pistosten vaikutus on heikentynyt, kun viime pistoksista on kulunut  pian kymmenen viikkoa. Turha kai tätä on liikaa spekuloida ja miettiä, kun ei ole vielä lähes mitään kokemusta mistä olisi itselleni apua ja mistä ei. Voin kuitenkin varovasti myöntää näin kymmenen viikon jälkeen että botox-piikityksestä oli itselleni jonkun verran apua. Sitä on vaikea itse huomata, mutta jos muistelen aikaa ennen piikitystä tai juuri sen jälkeen, voin todeta että on olo siitä jonkin verran kohentunut. Olon kohentumisessa meni kuitenkin aika kauan, noin 7-8 viikkoa. Sitä seurasi pari parempaa viikkoa jolloin oli mahdollista tehdä enemmän asioita ja olo oli pirteämpi. 

Uskon että toissa viikon hyvään oloon vaikutti myös ensimmäinen käynti Dystonian hoitoon erikoistuneella fysioterapeutilla. Ensimmäisellä käynnillä tehtiin pikainen kartoitus kivuista ja yleisesti voinnista. Sen jälkeen fysioterapeutti käsitteli/hieroi pään, poskien ja kaulan lihaksia, missä minulla on nyt ollut eniten kipuja lähiaikoina. Hieronta oli hyvin kevyttä ja suhteellisen miellyttävää ja tuntuikin aivan erilaiselta kuin aikaisemmat hierontakokemukseni. Fyssari huomasi myös hoidon aikana että kasvojeni lihakset, erityisesti silmäluomet nykivät eivätkä silmät meinanneet pysyä ollenkaan kiinni. Olen aiemminkin tiedostanut että minulla on vaikeuksia pitää silmiä kiinni tahdonalaisesti, mutta en ole koskaan miettinyt että se saattaisi johtua tästä sairaudesta. Kuitenkin, käsittelyn jälkeen olo oli monta päivää hyvä, ja kasvot tuntuivat hieman rennommilta kuin yleensä.

Viime viikon maanantaina kävin toisen kerran fysioterapiassa lähes samanlaisessa käsittelyssä kuin viime viikolla. Käynti aloitettiin pienillä tasapainotesteillä, jotka menivät yllättävän huonosti. En ole tätäkään tiedostanut, mutta tasapainoilu silmät kiinni osoittautui hyvin haastavaksi, vaikka olen aiemmin omannut mielestäni suhteellisen hyvän tasapainon. Tasapainon heikkeneminen on fysioterapeutin mukaan kuitenkin hyvin yleistä dystonikoille, mutta minulle tämä tieto oli aivan uusi. Tasapainotestien jälkeen käsitteltiin hieman selkää ja niskaa, mutta suurin osa ajasta käytettiin taas kasvojen, kaulan ja niskan käsittelemiseen. Käynnin jälkeen olo oli aika hyvä, mutta hyvin väsynyt. Tuntuu että en saanut samanlaista helpotusta fysioterapiasta viime viikolla kuin sain siitä toissa viikolla. On kuitenkin liian varhaista sanoa, onko fysioterapiasta/hieronnasta minulle apua koska käyntejä on tosiaan takana vasta kaksi.